Karkkila järjesti komean koripallotapahtuman
Karkkilan Urheilijat - Punaportin Blues 83-64 (43-39)
Kyllä katsojan kelpasi. Oli koripalloromaanin julkistajaista, fanituotemyyntiä, kahvittamista ja ottelukuulutusta. Tiivistettynä: Karkkilan koripallohurmoksessa on, mistä ottaa esimerkkiä.
Jos vaikka Punaportin Bluesin yhdeksänmiehistä jengiä hieman jännittikin, ei sitä saattanut katsomoon saakka aistia. Ei ainakaan vielä alkuverryttelyssä. Ottelun alettua jännitettiin yhdessä - kummankaan porukan heitot eivät ottaneet osuakseen. "Ottelun ensimmäinen viisiminuuttinen on kriittinen", arveli katsomoon tiensä löytänyt PuB:n fanimatkalainen, ex-pelaajavalmentaja Pasi Aalto, "KaU pyrkii ratkaisemaan pelin jo ensimmäisellä jaksolla". Toisin kävi. Lassi Utrion johdolla PuB pysytteli kotijoukkueen kyydissä, vaikka tämä teki kaikkensa pusertaakseen 29 pistettä heittäneen laiturin mahdollisimman ahtaisiin paikkoihin. Utriota puolustettiin tiukasti ensimmäiseltä minuutilta viimeiselle, mutta jotenkin miehen onnistui nakella 22 pojoa jo ensimmäisellä puoliajalla, joka oli varsin tasainen: ykkösneljännes päätettiin lukemissa 18-15 ja puoliaikajäähdyttelyille päästiin tilanteessa 43-39.
Kolmannella jaksolla KaU loi parempia heittopaikkoja. PuB joutui viskomaan hankalista asennoista. Hämeenlinnalaisten jaloissa alkoi painaa, mutta karkkilalaiset jaksoivat hyöriä molemmissa päissä kuin ampiaiset. KaU repäisi eron kymmeneen pisteeseen ja piti etulyöntiasemansa, jota Ari Lehtola (6 p.) ja Eetu Koivuniemi (12 p.) yrittivät kolmosillaan parhaansa mukaan horjuttaa. Miikka Kilpisen (11 p.) virhetili alkoi täyttyä; neljännen virheen kohdalla Kilpinen vaihdettiin ottelussa kaksi pistettä tehneeseen Tomi Kuppoon/Koppoon/Kuppiin/Koppiin. Päätösjakso aloitettiin tilanteesta 63-53, joten teoriassa kaikki oli vielä mahdollista. Utrio jatkoi korinalusvääntöjään, jotka kolmipäisen hämeenlinnalaisfanijoukon riemuksi päättyivät usein ns. onnistuneeseen and one -suoritukseen, mutta myös karkkilalaisleirissä jaksettiin painaa: pallo kiersi päätösjaksolla pelaajalta pelaajalle yhä vauhdikkaammin, ja hyökkäykset päätettiin kovalla prosentilla. Suurin yksittäinen ero joukkueiden välillä oli puolustussyke - siinä missä KaU jaksoi häiritä, PuB:n kollektiivinen käsi ei enää noussut torjuntaan. Ottelun jo ratkettua nähtiin sen loppuhetkillä vielä muutama ilahduttava hetki. Ensinnäkin Heikki Niemi sai pari minuuttia arvokasta pelikokemusta ynnä kaksi vapaaheittoyritystä ja toiseksi Miikka Kilpisen onnistui mäjäyttää yksi kappale ikimuistoisia heitontorjuntoja korkeuksista, jollaisiin ei ole Karkkilan liikuntahallissa totuttu yltää. Pienenä miinuksena voidaan todeta, että torjunta puhallettiin (Kilpisen viidenneksi) virheeksi, ja sitten summeri jo soikin. Parempi joukkue voitti parinkymmenen pojon korierolla.
Bonusmateriaalit:
-KaU:n pistenikkarit: Kimmo Tolvanen 24, Sami Syrjälä 19, Jarkko Ilonen ja Tomi Sakala 11.
-Kentällä ja katsomossa elettiin herrasmiesmäisesti: kukaan ei valittanut eikä vinoillut.
-PuB:n sentteri Timo Teivaanmäki hoiti toipilastonttinsa esimerkillisesti - valokuvaten.
-Eetu Kilpinen osui mielipaikaltaan kolmen pisten kaaren takaa neljästi.
-Ottelukuuluttaja oli oikein ammattitaitoinen ja miellyttävä.
-Kahvi ja korvapuusti -yhdistelmä irtosi kahdella eurolla.
-KaU löytyy nyt sarjataulukon 2. sijalta - PuB on 11.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Wecan - PuB 2 (13.11.2010)
Kelpo kamppailu Kauniaisissa
Wecan - PuB2 75-64 (42-30)
Viitosdivisioonan tasoerot eivät välttämättä ole kovinkaan huimia, voidaan todeta, PuB:n kakkosjoukkueen poikettua Kauniaisissa vallan fyysisessä ja vauhdikkaassa koripallokamppailussa. Kotijoukkue piti pintansa, mutta helpolla hämeenlinnalaisporukka ei tappiotonta Wecania päästänyt.
Puoliajalla PuB päätti kuroa kuuden korin eron kasaan - ja piti lupauksensa, käväisi jopa pisteen verran johdossakin ennen kuin kauniaislaiset kiskaisivat korieron kymmeneen pisteeseen. Liekö sitten niin, että pistetehtailu jäi liiaksi kolmikon Lasse Vuorinen (23 p.) - Lauri Kalpala (18 p.) - Jani Postareff (16 p.) harteille, mene ja tiedä, mutta tyytyväinen voi PuB 2 - tappiosta huolimatta - olla lauantaipäivän peliesitykseensä. Vielä toistaiseksi joukkue löytyy sarjataulukon viimeistä edelliseltä pykälältä, mutta ehkä jo ensi maanantain kotiottelussa Koripallon Jumalattaret kääntävät "kakkospupin" suunnan kohti korkeuksia...
Maanantaina 15.11. klo 18.30 Ojoisten koululla PuB 2 - BALLS!
Wecan - PuB2 75-64 (42-30)
Viitosdivisioonan tasoerot eivät välttämättä ole kovinkaan huimia, voidaan todeta, PuB:n kakkosjoukkueen poikettua Kauniaisissa vallan fyysisessä ja vauhdikkaassa koripallokamppailussa. Kotijoukkue piti pintansa, mutta helpolla hämeenlinnalaisporukka ei tappiotonta Wecania päästänyt.
Puoliajalla PuB päätti kuroa kuuden korin eron kasaan - ja piti lupauksensa, käväisi jopa pisteen verran johdossakin ennen kuin kauniaislaiset kiskaisivat korieron kymmeneen pisteeseen. Liekö sitten niin, että pistetehtailu jäi liiaksi kolmikon Lasse Vuorinen (23 p.) - Lauri Kalpala (18 p.) - Jani Postareff (16 p.) harteille, mene ja tiedä, mutta tyytyväinen voi PuB 2 - tappiosta huolimatta - olla lauantaipäivän peliesitykseensä. Vielä toistaiseksi joukkue löytyy sarjataulukon viimeistä edelliseltä pykälältä, mutta ehkä jo ensi maanantain kotiottelussa Koripallon Jumalattaret kääntävät "kakkospupin" suunnan kohti korkeuksia...
Maanantaina 15.11. klo 18.30 Ojoisten koululla PuB 2 - BALLS!
maanantai 8. marraskuuta 2010
PuB - PUS-Basket (6.11.2010)
Koti löytyi korin alta
PuB-PUS-Basket 90-84 (51-43)
Uusissa peliasuissa oli taikaa. Kauden toinen voitto irtosi parhaalla pelillä miesmuistiin.
Paperilla alkuasetelma näytti kinkkiseltä: PuB:lla vain yksi voitto, espoolaisporukalla peräti kolme. Urheilullista väkeä, tämä PUS-Basketin seitsikko, tasamittaista ja painoindeksiltään yhteneväistä. PuB:n kymmenikkö oli ja on, kuten tiedetään, ominaisuuksiltaan kirjavampaa. Silmään pisti Lassi Utrion puuttuminen. Kuka nyt ottaisi vastuuta pistetehtailusta, kyseli runsaslukuisen hämeenkaarelaiskatsomon väki - muttei ääneen. Porukka keskittyi komeaan kausiohjelmaan, jonka tarkkasilmäisimmät saattoivat poimia tarkasteltavaksi Kaaren ilmoitustaululta. Toinen selvästi havaittava seikka liittyi peliasuihin. Ne olivat uudet, neitseellisen valkoiset, ja etenkin numeroinnin fontti oli enemmän kuin onnistunut. Mieleeni muistuu Amerikan Psykon kohtaus, jossa bisnesmiehet vertailevat käyntikorttejaan: niiden värityksiä, kirjasintyyppejä, upotuksia ja kohotuksia... Sama pätee peliasuihin - fontilla on väliä.
I
Miikka Kilpinen kiskaisi itsensä korkeuksiin, voitti aloitushypyn joukkueelleen. Mika Halttunen kaappasi pallon kouriinsa ja lähetti matkaan ensimmäisen onnistuneen kolmosen, kun ottelu oli ehtinyt vanheta kymmenen sekuntia. PUS kuittasi nopeasti - kahdella pikakorilla vierailija johti 5-3. Ari Lehtola oli lämpimänä heti ensi minuuteilta lukien: ensimmäisen jakson aikana pelaajavalmentaja piteli heittopelillään kotijoukkuetta ensin hetken ajan viiden pisteen etulyöntiasemassa, sitten tasavahvana päätösvihellykseen saakka. PuB:n torjuntapeli oli aavistuksen velttoa, joten PUS pääsi nakkelemaan aika satsin kaukoheittoja verkon perille, ja käväisipä vierailija kertaalleen johtoasemassakin, jakson viimeisellä minuutilla. PuB:n aikalisällä juonittiin mystisiä, ja kymmenminuuttinen päättyi varsin onnekkaissa merkeissä, kun Ari Lehtolan kaukaa kaukaa lähtenyt heittoyritys ehti vielä päätyä Tomi Kopon käsiin hyökkäyslevypalloksi ja onnistuneeksi kaksipisteiseksi - neljännes päättyi 25-25-tasatulokseen.
II
Toisen kymmenminuuttisen PuB aloitti oikein pirteästi. Syöttökone Halttunen löysi korin alta Kilpisen - kaksi pistettä. Ari Lehtola: kolme pistettä. Tomi Koppo: neljä hyökkäyslevypalloa alle kolmessa minuutissa. Lehtola: kaksi. Teivaanmäki: kaksi. Viisaat kutsuvat tätä flow-tilaksi; kun homma sujuu kuin jonkin jumalallisen voiman ohjastamana. Tilanne on 34-30, kun Eetu Koivuniemi mäjäyttää ottelun komeimman heitontorjunnan ja heristää tulijalle etusormeaan kuin Dikembe Mutombo voimansa päivinä, ja paneepa vielä kuin kirsikaksi kakun päälle kolmosenkin pohjaan. PUS laskee vaihtoehdot. Niitä on vain yksi. Aikalisä tilanteessa 41-36. Vaikuttaa siltä, ettei espoolaisleirissä sen aikana virkistytä. Koppo jatkaa väkevää puolustuspeliä ja osuu kaksipisteisen. Teemu Viertola upottaa molemmat vaparinsa. Eletään elämän kevättä - tilanne on jo huimat 46-36 - mutta sitten tapahtuu jotakin. Kutsuvat sitä mustaksi hetkeksi tai hermokontrollin pettämiseksi. Muutaman minuutin aikajaksolla PUS kirii kahden pisteen päähän (45-43), mutta ei yhtään likemmäksi, sillä Lehtolalla ja Koivuniemellä on muutama sananen sanottavana. Nuo sanat ovat kaksi kertaa kolme pistettä, ja puoliajalle poistutaan tilanteessa 51-43!
III
Kahdeksan pisteen johtoasemasta on mukava alkaa työstää ottelun jälkipuoliskoa. Tai olisi ollut, jos PUS ei olisi päättänyt tasoittaa. Niin siinä kävi, että yhtäkkiä valotaululla seisoi 54-54, mutta sitten nähtiinkin sellaisia asioita, joita tarvitaan, mikäli mielitään tasainen koripallo-ottelu voittaa. Asioita, joita haalarimiehet tekevät. Uhrautumisia. Taisteluja jokaisesta pallosta kuin se olisi viimeinen. Ensin Timo Teivaanmäki nosti kakkosen koriin, sitten Kilpinen tempaisi pelin toiseksi komeimman heitontorjunnan; hetken päästä Lehtola sukelsi pallon päätyrajan tuntumasta oman joukkueen hallintaan, josta innostuneena Mika Halttunen sinkosi kaksi perättäistä koria, joita seurasi Lehtolan onnistunut kolmonen ja riisto. Elettiin riemukkaita hetkiä. Nyt Teivaanmäki pelasti pallon rajan pinnasta omilleen, Eetu Koivuniemi muussasi vastaansanomattomasti korin alla... Kotijoukkueen johto oli jo 11 pisteessä, kun PUS päätti taas pykiä rinnalle. 10-0-runin savuavilla raunioilla Hämeenkaaren VIP-penkeillä huokaistiin kuin yhdestä suusta: "Joko taas." Kyllä vain, jo taas saatiin lukemat 69-68 kaunisteltua lukemiksi 73-68 parilla oivalla loppuhetkikorilla, joista toinen ansaitsee maininnan: se, jossa Ari Lehtola vippasi pitkän pitkän heiton kohti korirautaa, jonka alla majaili Teivaanmäki, joka poimi itselleen ensin levypallon ja sitten kirjautti viime sekunnin kaksipisteisen. Historia toisti itseään juuri oikealla hetkellä: kolmas kymmenminuuttinen päättyi tulokseen 73-68.
IV
Jännitys säilyi päätösjaksolle. Takamies Mika Halttunen löysi Ari Lehtolan, joka onnistui korin teossa. Säestäjäkin löytyi: Eetu Koivuniemi laittoi matkaan ottelun kolmannen onnistuneen kolmosensa, jota hetken päästä seurasi saman miehen toimesta suoritettu kakkonen, eikä enää edes aikalisä auttanut PUS-Basketin väkeä, sillä seuraavassa tilanteessa Koivuniemi jyräsi and-onen ja taikoi lukemiksi 85-72. Tässä vaiheessa peliä Miikka Kilpinen sai viidennen virheensä (epäonnisen hyökkääjän virheen), ja tilanne (85-75) aiheutti sen verran jännittyneisyyttä, että katsomosta kuului ajatuksia selventämään tarkoitettu ohjeistus: "Kolme minsaa, kymmenen pinnaa. Rauha!" Ex-valmentaja Pasi Aallon sanat kaikuivat pelaajien mielissä kotijoukkueen aikalisällä, jonka jälkeen kolmosia heiteltiin vielä puolin ja toisin, mutta kuutta pistettä lähemmäksi ei PUS enää päässyt. Ottelu vihellettiin päättyneeksi tilanteeseen 90-84, ja hiljentyneessä Hämeenkaaressa kuultiin vielä muutamia arvioita tapahtumain kulusta, joista poimittakoon tähän yksi, johtavan analyytikon Petu Mattilan: "Vastustajan loppukirin alku eli eka onnistunut pelitilannekori tuli liian myöhään - vikaa jaksoa oli ehditty pelata jo neljä ja puoli minuuttia."
PuB:n pisteet: Ari Lehtola 23 (viisi onnistunutta kolmosta), Eetu Koivuniemi 22 (löysi oikean kotinsa korin alta - niin monen etsikkovuoden jälkeen), Timo Teivaanmäki 18, Miikka Kilpinen 11, Mika Halttunen 8, Teemu Viertola 4, Tomi Koppo 4 (seitsemän hyökkäyspään levypalloa), Janne Hamari 0, Matias Suonpää 0 ja Lasse Lehtonen 0. Poissa: Joni Laitinen, Heikki Niemi ja Lassi Utrio.
PuB-PUS-Basket 90-84 (51-43)
Uusissa peliasuissa oli taikaa. Kauden toinen voitto irtosi parhaalla pelillä miesmuistiin.
Paperilla alkuasetelma näytti kinkkiseltä: PuB:lla vain yksi voitto, espoolaisporukalla peräti kolme. Urheilullista väkeä, tämä PUS-Basketin seitsikko, tasamittaista ja painoindeksiltään yhteneväistä. PuB:n kymmenikkö oli ja on, kuten tiedetään, ominaisuuksiltaan kirjavampaa. Silmään pisti Lassi Utrion puuttuminen. Kuka nyt ottaisi vastuuta pistetehtailusta, kyseli runsaslukuisen hämeenkaarelaiskatsomon väki - muttei ääneen. Porukka keskittyi komeaan kausiohjelmaan, jonka tarkkasilmäisimmät saattoivat poimia tarkasteltavaksi Kaaren ilmoitustaululta. Toinen selvästi havaittava seikka liittyi peliasuihin. Ne olivat uudet, neitseellisen valkoiset, ja etenkin numeroinnin fontti oli enemmän kuin onnistunut. Mieleeni muistuu Amerikan Psykon kohtaus, jossa bisnesmiehet vertailevat käyntikorttejaan: niiden värityksiä, kirjasintyyppejä, upotuksia ja kohotuksia... Sama pätee peliasuihin - fontilla on väliä.
I
Miikka Kilpinen kiskaisi itsensä korkeuksiin, voitti aloitushypyn joukkueelleen. Mika Halttunen kaappasi pallon kouriinsa ja lähetti matkaan ensimmäisen onnistuneen kolmosen, kun ottelu oli ehtinyt vanheta kymmenen sekuntia. PUS kuittasi nopeasti - kahdella pikakorilla vierailija johti 5-3. Ari Lehtola oli lämpimänä heti ensi minuuteilta lukien: ensimmäisen jakson aikana pelaajavalmentaja piteli heittopelillään kotijoukkuetta ensin hetken ajan viiden pisteen etulyöntiasemassa, sitten tasavahvana päätösvihellykseen saakka. PuB:n torjuntapeli oli aavistuksen velttoa, joten PUS pääsi nakkelemaan aika satsin kaukoheittoja verkon perille, ja käväisipä vierailija kertaalleen johtoasemassakin, jakson viimeisellä minuutilla. PuB:n aikalisällä juonittiin mystisiä, ja kymmenminuuttinen päättyi varsin onnekkaissa merkeissä, kun Ari Lehtolan kaukaa kaukaa lähtenyt heittoyritys ehti vielä päätyä Tomi Kopon käsiin hyökkäyslevypalloksi ja onnistuneeksi kaksipisteiseksi - neljännes päättyi 25-25-tasatulokseen.
II
Toisen kymmenminuuttisen PuB aloitti oikein pirteästi. Syöttökone Halttunen löysi korin alta Kilpisen - kaksi pistettä. Ari Lehtola: kolme pistettä. Tomi Koppo: neljä hyökkäyslevypalloa alle kolmessa minuutissa. Lehtola: kaksi. Teivaanmäki: kaksi. Viisaat kutsuvat tätä flow-tilaksi; kun homma sujuu kuin jonkin jumalallisen voiman ohjastamana. Tilanne on 34-30, kun Eetu Koivuniemi mäjäyttää ottelun komeimman heitontorjunnan ja heristää tulijalle etusormeaan kuin Dikembe Mutombo voimansa päivinä, ja paneepa vielä kuin kirsikaksi kakun päälle kolmosenkin pohjaan. PUS laskee vaihtoehdot. Niitä on vain yksi. Aikalisä tilanteessa 41-36. Vaikuttaa siltä, ettei espoolaisleirissä sen aikana virkistytä. Koppo jatkaa väkevää puolustuspeliä ja osuu kaksipisteisen. Teemu Viertola upottaa molemmat vaparinsa. Eletään elämän kevättä - tilanne on jo huimat 46-36 - mutta sitten tapahtuu jotakin. Kutsuvat sitä mustaksi hetkeksi tai hermokontrollin pettämiseksi. Muutaman minuutin aikajaksolla PUS kirii kahden pisteen päähän (45-43), mutta ei yhtään likemmäksi, sillä Lehtolalla ja Koivuniemellä on muutama sananen sanottavana. Nuo sanat ovat kaksi kertaa kolme pistettä, ja puoliajalle poistutaan tilanteessa 51-43!
III
Kahdeksan pisteen johtoasemasta on mukava alkaa työstää ottelun jälkipuoliskoa. Tai olisi ollut, jos PUS ei olisi päättänyt tasoittaa. Niin siinä kävi, että yhtäkkiä valotaululla seisoi 54-54, mutta sitten nähtiinkin sellaisia asioita, joita tarvitaan, mikäli mielitään tasainen koripallo-ottelu voittaa. Asioita, joita haalarimiehet tekevät. Uhrautumisia. Taisteluja jokaisesta pallosta kuin se olisi viimeinen. Ensin Timo Teivaanmäki nosti kakkosen koriin, sitten Kilpinen tempaisi pelin toiseksi komeimman heitontorjunnan; hetken päästä Lehtola sukelsi pallon päätyrajan tuntumasta oman joukkueen hallintaan, josta innostuneena Mika Halttunen sinkosi kaksi perättäistä koria, joita seurasi Lehtolan onnistunut kolmonen ja riisto. Elettiin riemukkaita hetkiä. Nyt Teivaanmäki pelasti pallon rajan pinnasta omilleen, Eetu Koivuniemi muussasi vastaansanomattomasti korin alla... Kotijoukkueen johto oli jo 11 pisteessä, kun PUS päätti taas pykiä rinnalle. 10-0-runin savuavilla raunioilla Hämeenkaaren VIP-penkeillä huokaistiin kuin yhdestä suusta: "Joko taas." Kyllä vain, jo taas saatiin lukemat 69-68 kaunisteltua lukemiksi 73-68 parilla oivalla loppuhetkikorilla, joista toinen ansaitsee maininnan: se, jossa Ari Lehtola vippasi pitkän pitkän heiton kohti korirautaa, jonka alla majaili Teivaanmäki, joka poimi itselleen ensin levypallon ja sitten kirjautti viime sekunnin kaksipisteisen. Historia toisti itseään juuri oikealla hetkellä: kolmas kymmenminuuttinen päättyi tulokseen 73-68.
IV
Jännitys säilyi päätösjaksolle. Takamies Mika Halttunen löysi Ari Lehtolan, joka onnistui korin teossa. Säestäjäkin löytyi: Eetu Koivuniemi laittoi matkaan ottelun kolmannen onnistuneen kolmosensa, jota hetken päästä seurasi saman miehen toimesta suoritettu kakkonen, eikä enää edes aikalisä auttanut PUS-Basketin väkeä, sillä seuraavassa tilanteessa Koivuniemi jyräsi and-onen ja taikoi lukemiksi 85-72. Tässä vaiheessa peliä Miikka Kilpinen sai viidennen virheensä (epäonnisen hyökkääjän virheen), ja tilanne (85-75) aiheutti sen verran jännittyneisyyttä, että katsomosta kuului ajatuksia selventämään tarkoitettu ohjeistus: "Kolme minsaa, kymmenen pinnaa. Rauha!" Ex-valmentaja Pasi Aallon sanat kaikuivat pelaajien mielissä kotijoukkueen aikalisällä, jonka jälkeen kolmosia heiteltiin vielä puolin ja toisin, mutta kuutta pistettä lähemmäksi ei PUS enää päässyt. Ottelu vihellettiin päättyneeksi tilanteeseen 90-84, ja hiljentyneessä Hämeenkaaressa kuultiin vielä muutamia arvioita tapahtumain kulusta, joista poimittakoon tähän yksi, johtavan analyytikon Petu Mattilan: "Vastustajan loppukirin alku eli eka onnistunut pelitilannekori tuli liian myöhään - vikaa jaksoa oli ehditty pelata jo neljä ja puoli minuuttia."
PuB:n pisteet: Ari Lehtola 23 (viisi onnistunutta kolmosta), Eetu Koivuniemi 22 (löysi oikean kotinsa korin alta - niin monen etsikkovuoden jälkeen), Timo Teivaanmäki 18, Miikka Kilpinen 11, Mika Halttunen 8, Teemu Viertola 4, Tomi Koppo 4 (seitsemän hyökkäyspään levypalloa), Janne Hamari 0, Matias Suonpää 0 ja Lasse Lehtonen 0. Poissa: Joni Laitinen, Heikki Niemi ja Lassi Utrio.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)